Oppimistoimintaa ohjaava arviointi
Miten arvioida? Arviointimalleja ja -tapoja oppimista ohjaavaan arviointiin
2020-lukua lähestyttäessä yhteiskunnallinen muutos on koskettanut myös oppimista. Käsityksemme oppimisprosessin luonteesta ja rakenteesta ovat muuttumassa. Olemme tilanteessa, jossa on relevanttia kysyä, millaisilla uudistuksilla varmistamme, että suomalaisten lasten ja nuorten osaaminen pysyy tulevaisuudessakin hyvällä tasolla ja miten koulut voivat kehittää toimintatapojaan niin, että oppilaiden mielenkiinto ja motivaatio oppimiseen lisääntyy?
Vastikään uudistetussa perusopetuksen opetussuunnitelmassa on esitetty keskeisiksi tavoitteiksi ”vahvistaa oppilaan aktiivisuutta, lisätä opiskelun merkityksellisyyttä ja mahdollistaa onnistumisen kokemukset jokaiselle oppilaalle. Lapsia ja nuoria ohjataan ottamaan vastuuta opiskelustaan ja jokaista oppilasta tuetaan opinnoissaan. Oppilas asettaa tavoitteita, ratkaisee ongelmia ja arvioi oppimistaan tavoitteiden pohjalta” (Opetussuunnitelman ydinasiat).
Arviointitapojen ja arviointimallien kehittäminen on yksi vastaus uudistetun opetussuunnitelman asettamiin haasteisiin. Arvioinnilla on voimakas oppimista suuntaava vaikutus ja arviointitapojen valinnalla opettajat vaikuttavat tietoisesti tai tiedostamattaan oppimistapahtumien luonteeseen. Arviointikäytänteet osoittavat oppijoille melko nopeasti, millaista osaamista heiltä odotetaan, ja tämän seurauksena he alkavat suunnata opiskeluprosesseja tällaisen osaamisen turvaamisen (Atjonen, 2017).
Perusopetuslaissa ja -asetuksessa arvioinnille on asetettu kaksi toisiaan täydentävää tehtävää: oppilaan opiskelun ohjaaminen ja kannustaminen sekä oppilaan osaamisen arvioiminen suhteessa tavoitteisiin (Vitikka & Kauppinen, 2017). Arvioinnilla kannustetaan ja tuetaan oppilaiden oppimista, oppimisen itsearviointia ja oppimistoiminnan itsesäätelyä. Oppimistoimintaa tukeva tai oppimista varten tapahtuva arviointi (assessment for learning) on oppimisprosesseihin upotettua, oppimistavoitteisiin peilaavaa, kriteeriperustaista toimintaa, joka suunnitellaan tuottamaan oppimistoimintaa ja oppimisen itsesäätelyä ohjaavaa ja tukevaa näyttöperustaista tietoa (evidenssiä) (Pellegrino, 2014b). Arvioinnilla tuotetaan ajantasaista informaatiota oppilaan oppimisesta erityisesti juuri sillä tarkoituksella, että oppilaan yksilöllistä edistymistä voidaan seurata, tukea ja henkilökohtaistaa tarvittavilla toimenpiteillä. Tuotettua arviointitietoa hyödyntää opettajan lisäksi myös oppilas itse. Oppilas on yhtä lailla arviointitiedon aktiivinen käyttäjä kuin sen varaan rakentuvien pedagogisten toimenpiteiden kohde. Painopiste on siirtymässä opetuksen onnistuneisuuden arvioinnista oppilaan oman oppimistoiminnan tukemiseen.
Oppimistoiminnalla tarkoitetaan tässä yhteydessä tehtävätietoisuudesta ja asetetuista oppimistavoitteista lähtevää toimintaa, jota oppilas johtaa ja suunnittelee, tarkkailee sekä säätelee ja muokkaa saamansa arviointi-informaation avulla. Oppilas tiedostaa, a) millaista osaamista oppimistavoitteen saavuttaminen edellyttää ja b) miten hän voi osoittaa osaamisensa annettujen oppimiskriteerien pohjalta ja c) oppilas käyttää arviointitietoa sen ymmärtämisessä, mitä hänen omassa oppimisessaan tapahtuu annetulla hetkellä ja d) miten hän voi säädellä/sopeuttaa oppimistoimintaansa arviointitiedon avulla. Arviointi-informaation tuella oppilas harjaantuu kysymään omaa oppimistaan koskevia kysymyksiä: Mitä osaan, kun olen oppinut tämän asian ja saavuttanut annetun oppimistavoitteen? Miten voin osoittaa oppimiseni annettujen oppimiskriteerien pohjalta? Miten minun pitää kehittyä, edetä ja toimia, jotta saavutan kriteerien mukaisen oppimisen?
Oppimisen kriteerilähtöisyys auttaa opettajaa antamaan oppimista tukevaa palautetta ja se tukee oppilaan itsearviointia työskentelyn aikana. Kriteeri osoittaa, mitä onnistuminen edellyttää ja se kertoo oppilaalle, mihin asioihin hänen tulee kiinnittää huomiota työskentelynsä aikana. Kriteerien ymmärtämisen tukeminen väittämien, taulukoiden, kysymysten, esimerkkien, tms. avulla auttaa oppilasta, sekä opettajaa, hahmottamaan konkreettisesti, mitä oikeasti tavoitellaan, millaisia arviointipisteitä (palautekohtia) työskentelyyn sisältyy ja miten edistymistä voidaan arvioida. (Ruiz-Primo & Brookhart, 2018.)
Oppimista tukevan ja oppimisprosessiin upotetun arviointitoiminnan suunnittelua voidaan lähestyä James Pellegrinon (2014a, 2014b) kehittämän ECD -mallin (ks. kuvio) näkökulmasta. Tämän mallin mukaan on olennaista ymmärtää, 1) millaista tietoa haluamme oppilailla olevan ja millä tavalla, 2) millaisilla tehtävillä oppilaat voivat osoittaa tai kommunikoida osaamistaan, 3) millaista informaatiota hyväksymme evidenssiksi oppimisesta, ja 4) kuinka analysoimme, tulkitsemme ja käytämme tätä evidenssiä oppimistoiminnan tukemisessa?

Evidence-Centered Design malli Pellegrinoa (2014) mukaillen

Evidence-Centered Design malli Pellegrinoa (2014) mukaillen

Evidence-Centered Design malli Pellegrinoa (2014) mukaillen

Evidence-Centered Design malli Pellegrinoa (2014) mukaillen
Oppimistoimintaa ohjaava arviointi on toimintaa, jossa erilaisilla ratkaisuilla syntyvää arviointi-informaatiota hyödynnetään oppilaan oppimistoiminnan vahvistamiseksi. Arviointitapahtumassa reagoidaan havainnoinnin, keskustelujen ja näyttöjen muodossa syntyvään informaatioon oppimisprosessia tukevalla tavalla. Keskeistä on ymmärtää, mitä oppimisessa tapahtuu, miten se ilmenee ja miten oppilaan osaamisen kehittymistä voidaan tukea ja motivoida arvioinnin avulla (Pellegrino 2014b). Syntynyttä arviointi-informaatiota tulkitaan tavalla, joka mahdollistaa oppimistoimintaa koskevien päätösten tekemisen itsenäisesti tai yhdessä. Arviointitoimintaan osallistuvat sekä opettaja että oppilaat, ja sitä harjoitetaan sekä yhteistoiminnallisesti että itsenäisesti (Laveault & Allal (eds.), 2016).
Opetussuunnitelma uudistuksen yhteydessä Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun perusopetuksen opetussuunnitelman arviointia koskevaa osiota kirjoitettaessa mietittiin sitä, mitä oppimista tukeva ja/tai edistävä arviointi tarkoittaisi arjen koulutyössä. Kokeiluihin johdattivat arkisesta työn kehittämisestä kummunneet kysymykset:
- Kuinka mahdollistaa oppilaiden oppiminen omatahtisemmin omalla tasollaan?
- Kuinka lisätä arvioinnin dialogisuutta?
- Millä välineillä arviointi-informaation voitaisiin hyödyntää oppimista eteenpäin viemisessä?
- Miten eri vuosiluokkien arvioinnista voitaisiin rakentaa jatkumoa niin oppilaan kuin opettajankin näkökulmasta?
Lopputulemana lähdettiin konkretisoimaan John Hattien esittämää ajatusta ”opettamisesta ja oppimisesta tulee näkyvää, kun opettaja näkee oppimisen oppilaiden silmin ja auttaa oppilaita tulemaan itsensä opettajiksi.” (Hattien ajatuksen suomennos teoksessa Toivola et al., 2017). Ajatus yhdistää oppimisen kriteerilähtöisyyden niin, että se auttaa opettajaa antamaan oppimista tukevaa palautetta ja se tukee oppilaan oman toiminnan edistymistä työskentelyn aikana. Näin päädyttiin arviointi- ja palauteprosessiin, jossa on neljä tasoa. Kysymysten kautta pyritään auttamaan opettajaa havaitsemaan opetuksen tavoitteet ja sitouttamaan oppilaat niihin.

Arviointi- ja palauteprosessin neljä tasoa

Arviointi- ja palauteprosessin neljä tasoa

Arviointi- ja palauteprosessin neljä tasoa

Arviointi- ja palauteprosessin neljä tasoa

Arviointi- ja palauteprosessin neljä tasoa

Arviointi- ja palauteprosessin neljä tasoa
Arjen opetustyössä oppimista ohjaavan palautteen tulee olla jatkuvaa ja monensuuntaista. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi seuraavilla kysymyksillä:

Oppimista ohjaava palaute

Oppimista ohjaava palaute

Oppimista ohjaava palaute

Oppimista ohjaava palaute

Oppimista ohjaava palaute

Oppimista ohjaava palaute
ARVOT-hankkeen luomasta käsikirjasta pääset lukemaan tarkemmin hankkeen teoreettisesta viitekehyksestä.
-Mika Kilpiä, FM, KM, tuntiopettaja ja Jaakko Väisänen, FT, lehtori, Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulu
Lähteet:
Atjonen, P. (2017). Arviointiosaamisen kehittäminen yleissivistävän koulun opettajien koulutuksessa – opetussuunnitelmatarkastelun virittämiä näkemyksiä. Teoksessa: Britschgi, V. & Rautopuro, J. (toim.), Kriteerit puntarissa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino, s. 131-169.
Laveault, D. & Allal, L. (toim.), (2016). Assessment for learning: Meeting the challenge of implementation. Dordrecht, The Netherlands : Springer.
Pellegrino, J. W. (2014a). Assessment as a Positive Influence on 21st Century Teaching and Learning: A Systems Approach to Progress. International Association for Educational Assessment.
Pellegrino, J. W. (2014b). A Learning Sciences Perspective on the Design and Use of Assessment in Education. Teoksessa: R. K. Sawyer (toim.), The Cambridge handbook of the learning sciences. New York: Cambridge University Press, s. 233–252.
Ruiz-Primo, M.A. & Brookhart, S.M. (2018). Using Feedback to Improve Learning. New York: Routledge.
Toivola, M., Peura, P., ja Humaloja, M. (2017). Flipped learning – Käänteinen oppiminen
Vitikka, E. & Kauppinen, E. (2017). Oppimisen arvioinnin linjaukset perusopetuksessa. Teoksessa Vitikka, E. & Kauppinen, E. (toim.), Arviointia toteuttamassa – Näkökulmia monipuoliseen arviointiin. Opetushallitus, Oppaat ja käsikirja 2017:4, s. 9-19.
Digitaaliset lähteet:
Itä-Suomen harjoittelukoulun perusopetuksen arviointia koskeva luku opetussuunnitelmassa – https://peda.net/iy/po2/ol/6ajpool/amol (Luettu 25.11.2018)
Opetussuunnitelman ydinasiat. Opetushallituksen verkkosivut https://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/perusopetus/opetussuunnitelma_ja_tuntijako/perusopetus_nyt (Luettu 25.11.2018)
Arvioinnilla oppimisen taitajaksiJoulukuu 201830.7.2018